Sigma 50-500/5-6.3

Update: a UK pentax distributor has stated the following release schedule for the 120-400 and 150-500:

120-400 & 150-500 - Due late November. These are SDM lenses but don’t have an image stabiliser built in.

At the beginning of this year, Sigma announced two new tele zooms, the Sigma APO 150-500mm f/5-6.3 DG OS HSM and the Sigma APO 120-400mm f/4.5-5.6 DG OS HSM, both of which were to be available for the Pentax mount.

Pentax users are used to having to wait longer than users of other mounts for third party lens support, a good case in point being the Sigma 70-200/2.8 and Tamron 70-200/2.8, both of which were a long time coming for the K-mount. Now an omission of any mention for Pentax support for these lenses in the Sigma lenses page of Sigma Corporation of America is having some Pentax users guessing, wether the lenses will be available for Pentax at all.
(more…)

Bird tower in Porvoo

Yesterday’s trip took us to photograph the fall nature in Porvoo. We visited two of Porvoo’s bird towers (that were empty of bird spotters at this time of the year), and managed to only catch a few distant crows and ducks on the sensor. On our way to another bird tower, we spotted a family of mute swans, of which we didn’t get any great photographs, either.

Still, the whole trip resulted in some quite good pictures of the dying fall nature. Something in the subject of dying nature emphasises my tendency of making contrasty, dark and brooding pictures. Let’s just hope someone finds my handling of the theme fitting.

All in all we saw:

• A couple of bird towers
• Castle hill with it’s motes
• Crows, ducks and swans
• Reeds, swamp and forest
• A spreading bellflower

(more…)

Vuoden luontokuva on taas julkistettu ja raati jatkaa kontroversaalia linjaansa. Jotain kertoo ehkä se, että Iltalehden (tuon maanmainion valokuvamedian) äänestyksessä tällä hetkellä 83% vastaajista ei pidä voittajaa luontokuvana.

Olen sattumoisin tuon äänestyksen enemmistön kanssa samaa mieltä, enkä aiempinakaan vuosina ole täysin allekirjoittanut voittaneiden kuvien valintaa. Siitä huolimatta on pakko ihailla Vuoden Luontokuva- kilpailun linjaa, joka tänä kalustopanoitteisen harrastuksen kulta-aikana on ottanut linjakseen tuoda esiin muita valokuvan arvoja, kuin teknisen täydellisyyden ja kohinattomuuden. Mielestäni valinta on oikeutettu, jos sillä saadan ravisteltua edes joku miettimään valokuvan olemusta muultakin kantilta, kuin zoomaamalla kuva 200%:n ja tarkastelemalla sen sisältämää kohinaa.

Muiden voittajien valinnat noudattelevat perinteisempää linjaa. Vuoden luontokuvan voittaja on hyvä valokuva: hyvin nähty, hyvin sommiteltu ja dramaattinen. Silti siinä on mielestäni koko lailla vähän ominaisuuksia, jotka itse liitän luontokuvaan: sen ottaminen ei ole vaatinut lainkaan luonnon tuntemusta, kuvaa ei voida sanoa teknisesti erinomaiseksi. Vaikea sitä on kutsua luonnossa otetuksi, edes kaupunkiluonnossa.

Myöskään kuvan kannalta toisarvoisia seikkoja, kuten ponnistelu ja raadanta kuvan saamiseksi, jotka ovat silti monien silmissiä luontokuvan arvostusta rakentavia, on minimoitu. Kuvaajahan myöntää lavastaneensa kuvan. Valitaanko seuraavaksi vuoden luontokuvaksi pönöttämään aseteltu kesy karhu?

Shot with , processed using

I ran into this picture while going through the image database I had accumulated in about a year of shooting. The photograph gave me conflicting feelings, because out of the camera, it was not much of a photograph, but I felt there was something inside the picture that wanted out. Something cold, dark, violent. When I accepted that the image would not end up as a pretty landscape picture, the picture took it’s final form in a very short time.