Quo Vadis, Luontokuva – Vuoden luontokuva 2008
Vuoden luontokuva on taas julkistettu ja raati jatkaa kontroversaalia linjaansa. Jotain kertoo ehkä se, että Iltalehden (tuon maanmainion valokuvamedian) äänestyksessä tällä hetkellä 83% vastaajista ei pidä voittajaa luontokuvana.
Olen sattumoisin tuon äänestyksen enemmistön kanssa samaa mieltä, enkä aiempinakaan vuosina ole täysin allekirjoittanut voittaneiden kuvien valintaa. Siitä huolimatta on pakko ihailla Vuoden Luontokuva- kilpailun linjaa, joka tänä kalustopanoitteisen harrastuksen kulta-aikana on ottanut linjakseen tuoda esiin muita valokuvan arvoja, kuin teknisen täydellisyyden ja kohinattomuuden. Mielestäni valinta on oikeutettu, jos sillä saadan ravisteltua edes joku miettimään valokuvan olemusta muultakin kantilta, kuin zoomaamalla kuva 200%:n ja tarkastelemalla sen sisältämää kohinaa.
Muiden voittajien valinnat noudattelevat perinteisempää linjaa. Vuoden luontokuvan voittaja on hyvä valokuva: hyvin nähty, hyvin sommiteltu ja dramaattinen. Silti siinä on mielestäni koko lailla vähän ominaisuuksia, jotka itse liitän luontokuvaan: sen ottaminen ei ole vaatinut lainkaan luonnon tuntemusta, kuvaa ei voida sanoa teknisesti erinomaiseksi. Vaikea sitä on kutsua luonnossa otetuksi, edes kaupunkiluonnossa.
Myöskään kuvan kannalta toisarvoisia seikkoja, kuten ponnistelu ja raadanta kuvan saamiseksi, jotka ovat silti monien silmissiä luontokuvan arvostusta rakentavia, on minimoitu. Kuvaajahan myöntää lavastaneensa kuvan. Valitaanko seuraavaksi vuoden luontokuvaksi pönöttämään aseteltu kesy karhu?



