Olemme siirtyneet post-markkinatalouden aikakauteen
Etelä-Suomen Sanomat soimasi muutama päivä sitten pääkirjoituksessaan niitä, jotka eivät usko, kun Olli Rehn ja Jyrki Katainen sanovat, että tämä kriisinhoidon linja on oikea:
“Talouskomissaari Olli Rehn ihmetteli niitä, jotka arvostelevat Kreikan pelastajia ajan pelaamisesta. [...] Olli Rehnin johtaman operaation tarkoitus on ollut motittaa talouskriisi Irlantiin, Portugaliin ja Kreikkaan niin, ettei se leviäisi laajemmalle. [...] “Nyt on noin kaksi kuukautta aikaa valmistella seuraavaa askelta. Mitä se sisältää, on vielä täysin auki.”
Näyttäisi, että Kreikan paketilla ei ostettu kahta kuukautta, eikä sillä motitettu kriisiä. Jo seuraavana päivänä saimme kuulla Italian ongemista, ja sitä seuraavana Espanjan. Näiden ei pitäisi tulla yllätyksenä kenellekään. Voitaisiinkin siis kysyä, mitä näillä tukipaketeilla on oikeasti ostettu?
ESS:kin sentään myöntää, että kaikki on vielä täysin auki. Askeltakaan kriisin oikeaan ratkaisemiseen ei ole otettu. EKP:n tase on niin täynnä jälkimarkkinoilta hankittua roskalainaa, että tukiostoille tuli stoppi (tai sitten markkinareaktiot voimistuivat niin paljon, että ostoilla ei enää saatu ylläpidettyä mielikuvaa vakaasta Espanjasta ja Italiasta) ja Italia ja Espanja kyykähtivät lainamarkkinoilla saman tien. Pankit ovat hankkiutuneet eroon valtaosasta kriisimaiden lainoistaan – vastuu on siirretty EKP:n ja vakausrahastojen kautta euromaiden veronmaksajille. Kreikan viimeisin tukierä osti aikaa jopa sen yhden vuorokauden.
Taloussanomat esitti jo maaliskuussa laskelmia Suomen mahdollisten vastuiden kasvamisesta. ERVV:n tuplaaminen ei tule riittämään, jos Italia ja Espanja kaatuvat vakausrahastojen käsiin. Näyttäisi että olemme hyvällä vauhdilla menossa kohti skenaariota, joka on artikkelin lopussa olevassa kaaviossa viimeinen sarake: “Jos 6 riskimaata kaatuu”. Sen päässä häämöttää massiiviset 70 miljardin vastuut Suomelle. Näyttäisi, että emme ole saaneet jo tuhlatulle emmekä myöskään jo luvatuille rahoille vielä mitään kriisinhoidollista vastinetta. Miksi me sitten maksamme?
On syytä epäillä, että tässä ostetaan aikaa liittovaltiopolitiikalle. Jos kipeät ratkaisut oltaisiin tehty heti, olisi tervehtyminen jo hyvässä käynnissä, eikä kukaan lotkauttaisi korvaansakaan vaatimuksille eurobondeista. En usko tahallisuuteen, vaan puhtaaseen opportunismiin. Jossain vaiheessa euroeliitin päässä syttyi lamppu: kyllä tästä operaatiosta sentään jotain hyödyllistä voidaan repia, vaikka kriisiä ei onnistutakaan hoitamaan.
Hallituksella on valtava mediarummutus käynnissä tuleville tukipaketeille hankittavista vakuuksista. Suomen maine EU:ssa pilataan lopullisesti änkyröimällä vakuuksista, joiden arvo on yhtä tyhjän kanssa. Jos esimerkiksi Kreikka sanoo: “olemme teille miljardin pystyssä, mutta emme maksa sitä”, niin kuka luulee, että lause jatkuu: “mutta ottakaa tästä sen sijaan yksi meidän kauniista saaristamme.” Änkyränmaineen olisi voinut hankkia hyödyllisemmilläkin tavoilla.
Meille halutaan uskotella, että pöydällä oleva malli, jossa vakuudeksi annetaan omaisuudenhoitoyhtiön osakkeita, on helppo tapa saada likvidit vakuudet antamillemme lainoille. Todellisuudessa se on helppo tapa EU:lle ja Kreikalle luvata meille vakuudet antamatta meille yhtään mitään. Hallitus jatkaa “good cop – bad cop”- näytelmää, jonka SDP ja Kokoomus panivat vaalien jälkeen alulle.
Jos mallia tarkastellaan lähemmin, niin huomataan heti, että tälläinen arvopaperistaminen, jossa suuren riskin kiinteistölainat paketoitiin uudelleen AAA-luokan sijoitusvälineiksi oli yksi suurimpia Yhdysvalloista 2007 levinneen jättitaantuman alullepanijoita. Ne näyttävät olevan varma sijoitusväline turbulenteilla markkinoilla, kunnes yhdessä rysäyksessä toiminnalta katoaa pohja, ja kädessä on vain pala arvonsa menettänyttä paperia. No, sillä voi sentään pyyhkiä takapuolensa, mitä kuvitteellisella Kreikan saarella ei voi tehdä.
Blogin otsikko sanoo: olemme siirtyneet post-markkinatalouden aikaan. On siis luonnollista ja johdonmukaista, että perussuomalaiset vastustavat tätä talouspolitiikkaa. Rahoittakoot jokainen maa itse tälläisen kokeellisen, tekotaiteellisen roskalainataiteilunsa. Mutta vakavasti ottaen, riittääkö todellakin kaksi sanaa, “Lehman Brothers”, kampeamaan koko eurooppalaisen talouspolitiikan irti vapaasta markkinataloudesta? Onko niin, että pankkisektorin tappioita ei tulla enää ikinä päästämään realisoitumaan, koska riskit ovat liian suuret? Siltä se nyt pahasti näyttää.
Tämä on valtava kädenojennus pankkisektorille. Ymmärrän, että Kokoomuksesta löytyy myös niitä “suurpääoman kätyreitä”, joille tämä sopii vallan mainiosti. Olisin kuitenkin toivonut puolueesta löytyvän hieman enemmän puhdasta markkinataloushenkeä. Ja demarit on eurobondien kiilto silmissä ummistaneet silmänsä siltä, että tässä toisaalta tehdään valtaisa tulonsiirto veronmaksajilta pankeille, ja toisaalta pistetään kriisimaiden kansalaiset kyykkyyn, josta ei niin vain noustakaan. Ei muuta kuin kohti (pers-)avointa Eurooppaa!
(Julkaistu myös US Puheenvuorossa 12.7.2011)
