Kriisitukien heijastuttava vaikutusvallan lisäyksenä EU:ssa
Suomen EU:ta koskevalla maatalouspolitiikalla on nyt etsikkoaika. Maataloustuet ovat EU:n suurin yksittäinen menoerä ja elintärkeä Suomalaiselle maataloudelle niin kauan kuin alkutuottajalle ei makseta tuotteestaan käypää hintaa. Ennen vaaleja Keskusta ja Kokoomus pelottelivat äänestäjiä lähestyvillä, erittäin tiukoilla maataloustukineuvotteluilla. Uhkana oli, että jos emme osallistu eurokriisin rahoittamiseen, meitä rangaistaan siitä tukineuvotteluissa.
EU on jo tänä vuonna kiristänyt kuristusotettaan maatiloista, kun pinta-ala- ja eläintukien valvonta uhkaa inhimillisen virheen tehneitä rangaistusluonteisella takaisinperinnällä. Päinvastaisista lupauksista huolimatta viljelijä joutuu keskittymään yhä enemmän tukiviidakossa navigointiin tuottavan työn sijasta.
Tosiasiassa EU:n maataloustuissamme ei ole kiristämisen varaa – saamme takaisin saman verran, kuin mitä jäsenmaksuissa maksamme. Kun lähimmän verrokkimme, Ruotsin viljellyistä pelloista 80% on etelämpänä kuin Helsinki-Tukholma-linja, täytyy meidän jatkuvasti taistella sen puolesta, että Suomen erikoisolot otetaan huomioon. Joku voisi ihmetellä, miksi meidän pitää kierrättää rahat EU:n kautta ja pelätä, että maksamamme raha ei tulekaan meille takaisin.
Vaalien jälkeen olemme ehtineet jo osallistua kriisimaiden tukemiseen reilusti enemmän, kuin mitä tuolloin ennakoitiin. Näyttäisikin selvältä, että maataloustukien taso ei voi ainakaan laskea – pikemminkin Urpilaisen ja Kataisen kalliilla ostettu vaikutusvalta EU:n ytimessä tulisi nyt heijastua tukien tasoon selvästi nostavasti.
(Julkaistu Orimattilan Sanomissa Heinäkuussa 2011)
Tags: eu, maataloustuki, orimattilan, sanomat
