Suomalainen poliittisen keskustelun kulttuuri on läpimätä
Suomalaisen poliittisen keskustelun kulttuuri on sairas. Sen sijaan, että meillä keskusteltaisiin asioista asioina, meillä pyritään vaientamaan keskustelu leimaamalla eri mieltä olevat sopivalla yleisesti pahaksi tunnetulla leimalla; näin omia argumentteja ei tarvitse altistaa rationaaliselle tarkastelulle tai kyetä puolustamaan niitä väittelyssä. Angloamerikkalainen keskustelukulttuuri nimittää tätä luonnemurhaksi.[1] Vastajihad on uusi neuvostovastaisuus; termi jolla vaiennetaan väärät mielipiteet.
“Sananvapaus ei pelkästään kata sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa.”
Näin toteaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin. Suomessa sananvapautta ei ole pidetty järin suuressa arvossa; vielä nykyäänkin yli kolmannes suomalaisista on valmis sulkemaan valvomattomat keskustelupalstat[2]. Uskon tämän vapaaehtoisen sensuurin alle alistumisen olevan peruja Suomen 1900-luvun historiasta. Siinä missä 30-luvulla oikeisto rajoitti vasemmiston paino-, yhdistymis- ja kokoontumisvapautta kommunistilaein[3], siirtyi painopiste sotien jälkeen tarkkailemaan neuvostovastaista puhetta[4].
Meillä on ollut läpi koko viime vuosisadan vaihtelevia poliittisia ajatuksia, joita ei ole saanut sanoa ääneen. Neljän vuosikymmenen ajan toimittajat, poliitikot ja jopa normaali kansa joutuivat tarkkailemaan omia puheitaan; kukaan ei halunnut olla kansanvihollinen. Neuvostoliiton kritisointi oli vaikeaa, ja neuvostovastaisuutta tai fasistin leimaa käytettiin poliittisena lyömäaseena siinä, missä kommunismia 30-luvulla.
Poliittinen keskustelu Norjan surmien ja laajemmin perussuomalaisen puolueen ympärillä osoittaa että mikään ei ole muuttunut. Tällä hetkellä poliittisena lyömäkirveenä toimii (oikeisto)populismi ja sen kytkeminen äärioikeistolaiseen toimintaan, (uus)rasismi sekä Norjan iskujen jälkeen erityisesti islam-vastaisuus.
Suomettuminen on iskostanut meihin ajattelumallin, jossa annamme vapaaehtoisesti pois sananvapautemme ja oikeutemme kyseenalaistaa meille kerrottuja asioita, jotta emme vaikuttaisi syyllisiltä itsekin.
Tätä alistamalla meihin upotettua ajattelumallia käytetään poliittisessa pelissä; jos kyseenalaistat, sinulla on jotain salattavaa. Kyllä valtiovalta tietää ja ja jos ei ajattele vääriä ajatuksia, niin ei ole mitään syytä nostaa meteliä.
Norjalaisen työväenpuolueen johtajan kannanotto demokratian ja sananvapauden puolesta oli kategorisen päinvastainen esimerkiksi Jugnerin ja Tuomiojan vastenmielisiin vaateisiin nähden; tämä vain osoittaa, että sananvapauden rajoittaminen erilaisten poliittisten uhkakuvien varjolla ei ole välttämättä koko vasemmiston ylikansallinen erityispiirre; suomettuminen on edelleen oma ongelmamme.
Tuomiojan anonyymin kirjoittamisen vastainen kannanotto tuli kuin vanhasta muistista, kun tilaisuus kontrolloida kansan puheita nousi esiin. Kokoomus, joka itse sai kärsiä 40 vuotta keskustelun vaientamisesta ja poliittisesta paitsioasemasta väärien ajatusten vuoksi, teki kuten koulukiusatut lapset usein tekevät: seisoi syrjässä, kun kiusaajat kävivät seuraavan uhrin kimppuun.
Tilanne on lähes, mutta ei täysin toivoton. Pitkän ja surullisen tanssin jälkeen jotkut poliitikot ja tiedotusvälineet heräsivät huomaamaan, että hetkinen; nykyään kun on se internet ja kaikki, niin kansahan voi viimeisen 20 vuoden aikana olla tajunnut jotakin suomettumisen, kommunistilakien ja neuvostovastaisten vainojen syvästä vastenmielisyydestä; pelkkä kiihkon vimmalla suoritettu hyökkäys ilman yhtään rationaalista argumenttia voi jopa näyttää hieman typerältä.
Niinpä saamme lukea ja kuulla kannanottoja, jossa ollaan kannattavinamme sananvapautta, mutta kuitenkin peräänkuulutetaan henkilöiden tai puolueiden vastuuta toisten ihmisten puheista tai teoista tai sanotaan, että näitä mielipiteitä ei saa jättää haastamatta, vaan ne on argumentoitava matalaksi.
Vielä ei vaan kukaan tunnu pääsevän sille tasolle, että näistä vihapuheeksi leimatuista asioista oikeasti keskusteltaisi asioina. Älymystölle tuntuu riittävän, kun on peräänkuulutettu väärien mielipiteiden ja puheiden murskaamista veitsenterävin argumentein; sitten voidaankin jo paistatella päivää muun älymystön ihailussa: taas pistettiin jauhot suuhun.
Kirjoitin kirjoituksen: Islamin kritiikkiä ei saa vaientaa. En sen vuoksi, että Islam olisi Suomessa päivänpolttava ongelma; en sen vuoksi että toimisin jossain vasemmiston märkien päiväunien vastajihad-verkostossa, vaan sen vuoksi, että on todellinen vaara, että annamme tiedotusvälineiden ja vasemmiston uskotella meille, että näistä asioista ei tarvitse keskustella, koska niistä haluavat puhua vain kansanviholliset, eikun tarkoitin tietysti vastajihadisteja.
Sananvapautta pyritään tällä hetkellä rajoittamaan lähes täysin Feinbergin loukkaavuuden periaatteen nojalla unohtaen John Stuart Millin vahingon periaate[5]. On selvää, että rajankäyntiä on tehtävä; toisen loukkaaminen sananvapauden nimissä halventaa sananvapautta.
Olemme kuitenkin ongelmissa, sillä media on hylännyt vallan vahtikoiran tehtävänsä ja ruvennut myötäilemään poliittista eliittiä. Lievimmillään se näkyy siinä, että perussuomalaiset voidaan ulkoministeriön ja tiedotusvälineiden yhteistyöllä leimata natseiksi, koska he haluavat tukea opiskelijaperheitä taloudellisesti[6]; pahimmillaan se näkyy räikeän vääristyneen tuomiovallan hyväksymisenä; poliittisia tuomioita on myös hyvä käyttää mediassa lyömäaseina.
Neuvostoliitto ei kaatunut, koska ajateltiin: kuinka voinkaan osoittaa tuon järjestelmän kritiikin vääräksi. Neuvostoliitto kaatui, koska ajateltiin: kuinka voinkaan vaientaa tuon sietämättömän järjestelmän kritiikin.
Lähteet:
[1] http://en.wikipedia.org/wiki/Character_assassination
[3] http://fi.wikipedia.org/wiki/Kommunistilait
[4] http://fi.wikipedia.org/wiki/Neuvostovastaisuus
[5] http://en.wikipedia.org/wiki/Freedom_of_speech
(Julkaistu myös US Puheenvuorossa 15.8.2011)
Tags: kansalaiskeskustelu, keskustelu, kommunistilait, kommunistivainot, poliittinen, sensuuri
